Anteeksi, en ole käynyt kirjoittamassa blogiini pariin päivään, koska läppärini lähti Ruotsiin. Nyt kuitenkin pääsin avaamaan kaverini tilttailevan koneen. No vihdoinkin täällä taas.

Meillä on nyt juuri äidinkielessä mielipidekirjoitukset. Ajattelin kirjoittaa homosuhteista, heidän avioitumisensa ja adoption puolesta. Voin luvata, että kirjoituksesta tulee hyvä ja mielenkiintoinen. Otsikoksi tulee: Jumalahan loi meidät tasa-arvoisiksi.

Tästä tulikin mieleen, että maantiedon opettajamme sanoi väitellessään maailmansynnystä kanssamme, että Raamattu on satukirja. Otin sen loukkauksena. Mielestäni opettajilla ei ole oikeutta puuttua muuhun opetukseen. Perheessämme uskonto on aina ollut hyvin tärkeä asia, enkä ole koskaan hävennyt uskoani ollenkaan. Tuon sen julki monessa asiassa. 

Uskon, että Jumala ei ole ehk aavistanut, että samaa sukupuolta olevat voisivat rakastua, vai? Uskon, että hän ei kuitenkaan hylkää ajatusta tästä, sillä kaikki ovat tasa-arvoisia hänen silmissään. (jos hänellä on silmät?) Ennen naisia pidettiin vain välikappaleina, miesten omaisuutena, joiden ainoa tarkoitus oli hankkia lisää lapsia, puolustamaan ja palvelemaan maata. Sata vuotta sitten naisilla ei ollut edes äänioikeutta tai mitään mahdollisuuksia vaikuttaa esim. yhteiskunnan asioihin poliittisella tasolla. Sata vuotta ei ole kuitenkaan pitkä aika, Tässä ajassa saamme homotkin tasa-arvoon muiden kanssa.

Nyt kuitenkin mun on mentävä, etten kuluta näit näppäimii rikki :D ois nii paljon kerrottavaa mut on vähä kiirus. Joten toivottavasti tykkäätte tekstist.Krjotan heti kun saan koneeni takaisin Ruotsista. pusspuss <3